Talouskriisi - suuri mahdollisuus!

Olemme Suomessa suuren mahdollisuuden äärellä: maa on ajautumassa kunnon kriisiin!

Ei kukaan sellaista toivo, mutta jos ja kun niin käy, tilaisuus kannattaa käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi.

Enkä tarkoita "tilaisuudella" tilaisuutta keinotella vaan yhteistä etua; tilaisuutta tehdä Suomesta enemmän ja parempi.

Kuten henkilökohtaisessakin elämässä, kriisi voi tarkoittaa kaiken menetyksen ja surun ohella myös tarpeellista pysähtymistä ja uuden alkua. Tarkoittaako se sitä, riippuu ennen kaikkea asennoitumisesta ja tulevaisuudenuskosta. Huonoin ennuste on niillä - ihmisillä tai valtioilla - jotka jäävät itsepintaisesti kiinni menneisyyteen tai yrittävät toteuttaa sen sellaisenaan uudelleen.

VAIKEUKSIEN ASTEIKKO

Mikä on "kriisi"? Sijoitan sen tässä seuraavanlaiseen jatkumoon:

1. "Asiat sujuvat itsestään"
2. Pulmia
3. Ongelmia
4. Kriisi
5. Onnettomuus
6. Katastrofi
7. "Maailmanloppu"

Siirtyminen ylemmältä portaalta alemmas tapahtuu havahtumisten ja heräämisten kautta. Mielellään yleensä aina jatkaisimme unia! Kun muutoksen tarve jää huomaamatta tai reagointi siihen viivästyy, toinen porras ylhäältä alaspäin ei ole enää "Pulmia" tai aina edes "Ongelmia". Joskus ihminen/yritys/valtio löytää itsensä yllättäen keskeltä katastrofia tai kuolinvuoteeltaan.

Se, mistä kaikesta kaikessa oli kyse, selviää liian myöhään.

Kriisit ja koettelemukset ovat siis tarpeen. Harvoin osaamme kunnolla avata silmämme tai mobilisoida itsemme kunnon suunnanmuutoksiin ilman niitä.

MUUTOKSEN EDELLYTYKSET

Asioiden muuttaminen edellyttää kolmea tekijää, jotka ovat

• Tilanteen tiedostaminen ja muutosvalmius - nämä paranevat kohti "Maailmanloppua"
• Toimintaresurssit ja -mahdollisuudet - nämä vähenevät kohti "Maailmanloppua"
• Energiataso - se lisääntyy kohti Onnettomuutta, mutta vähenee siitä eteenpäin.

Parhaat olosuhteet muutoksen aikaansaamiseksi vallitsevat yleensä kriisitilanteessa: muutosvalmius ja energiataso ovat nousseet korkealle ja toimintamahdollisuuksia on vielä runsaasti jäljellä. Jos tilanne etenee kriisiä pahemmaksi, vaihtoehdot käyvät vähiin ja katastrofin pelko lamaannuttaa jo toimintakykyä. Valtioiden tasolla lamaantuminen tapahtuu esimerkiksi varallisuuden ja sivistyneistön maastapaon kautta.

Kriisi on mahdollisuus, mutta se myös pakko: mahdollisuus, jota ei pidä jättää käyttämättä.

Muutos edellyttää jonkinlaista näkemystä siitä uudesta suunnasta, johon olisi lähdettävä kulkemaan. Ei riitä, että vaaditaan päätöksiä: päätöksiä! Päätösten puuttuminen voi osoittaa sitä, että suunta on kadoksissa tai ettei siitä ole riittävää yhteisymmärrystä.

Ei tarvitse tietää loppuratkaisua kuten loppuratkaisua ei tiennyt myöskään muuan Bismarck 1800-luvun Saksassa, eikä sitä tiedetty vielä 1950-luvun Suomessakaan.

Tässä nyt ollaan, kaikki puolueet kilvan pelastamassa hyvinvointivaltiota. Menneisyydessä vara parempi!

Ennen uuden suunnan määrittämistä on pysähdyttävä katselemaan ympärille, omiin jalkoihin ja taakse. Hengitettävä syvään. Se voi olla vaikeampaa kuin luulisikaan.

Herätys!