Ostajan opas: Hyvinvointivaltiota ostamassa - osa 1

Kevään vaaleissa myydään hyvinvointivaltiota erilaisin maustein. Tässä kirjoitussarjassa esittelen ostajan oppaan hyvinvointivaltion ostajalle.

Kuluttajansuoja ei estä kuluttajaa käyttämästä rahojaan typerästi, eikä katumus oikeuta purkamaan kauppaa. Kun raha on mennyt, se on mennyt.

Sama pätee siihen "äänestäjän kuluttajansuojaan", jota monella taholla peräänkulutetaan: vaikka ääni menisi täsmälleen siihen osoitteeseen ja siihen tarkoitukseen, johon kansalainen on äänensä tarkoittanut, valinta voi myöhemmin kaduttaa.

Kevään vaaleissa äänestäjille myydään hyvinvointivaltiota: puolueet kuuluttavat kilvan, kuinka hyvinvointivaltio on säilytettävä ja kuinka sitä on puolustettava. Kysymys kuuluu: mitä meille ollaan myymässä? kannattaako ostaa?

Onnistuneen kaupan edellytykset

Kuvitellaan, että hyvinvointivaltion sijaan olet tekemässä kauppoja käytetystä autosta tai vanhasta omakotitalosta. Silloin et voi päättää ostoksesta poliittisen vakaumuksesi tai myyjän naamataulun ja puhetaidon ja miellyttävyyden tai ärsyttävyyden perusteella, vaan sinun olisi oikeasti saatava selko siitä, kannattaako kauppa tehdä.

Onnistuminen kaupoissa edellyttää sinulta neljää asiaa:

Ensiksi sinun on osattava toimia fiksusti koko prosessin ajan: osattava kylmäpäisesti tutkia, ajatella, katsoa ja harkita asiaa eri kanteilta.

Toiseksi sinun on päästävä selville omista tarpeistasi ja toiveistasi: mitä oikeastaan olen haluamassa, mikä on tärkeää, ja mikä vähemmän tärkeää? Omista toiveista perille pääseminen ei ole helppoa, mutta myyjä auttaa siinä mielellään.

Kolmanneksi sinun onkin syytä olla selvillä myyjien käyttämistä taktiikoista ja tavoista manipuloida ostajaa, samoin kuin erilaisista ajattelun ansoista, joihin ostajilla ja ihmisellä yleensä valintoja tehdessään on tapana langeta. Viisas ostaja osaa käyttää asiantuntijamyyjää ja markkinamateriaalia hyödykseen tulematta itse samalla käytetyksi.

Neljänneksi sinun on oltava riittävän hyvin selvillä siitä, mitä olet hankkimassa. Fiksuinkaan ostaja ei pärjää, jos aihe on hänelle ventovieras.

Tarvitseeko sen, joka on ostamassa käytettyä autoa tai vanhaa omakotitaloa, sitten olla auto- tai rakennusalan asiantuntija? Ei onneksi, mutta hänen on tiedettävä, mitkä asiat kannattaa selvittää ja mihin seikkoihin erityisesti pitää kiinnittää huomiota. Tuore maalipinta seinässä ei välttämättä kerro hyvää. Jos ei ole ennen omistanut autoa tai omakotitaloa, voi olla myös vaikea tietää, mitä todella autolta tai asunnolta haluaa.

Ostamista varten on olemassa monenlaisia oppaita, joissa käydään läpi kaikkea auton tai talon hankintaan liittyvää enemmän ja vähemmän perusteellisesti. Lehdissäkin on tavan takaa artikkeleja, joissa kerrotaan pieleen menneistä asunto- ja autokaupoista ja neuvotaan lukijaa ostamisessa ja virheiden välttämisessä. Sellaisille oppaille ja artikkeleille on kysyntää, ja syystä.

Myyjien armoilla

Entä sitten hyvinvointivaltion hankinta? Millä perusteilla marssimme äänestyskoppiin päättämään puolueiden koostumuksista ja painosuhteista eduskunnassa?

Ensimmäisen ehdon yllä esitetyllä listalla voi katsoa täyttyvän: olemme useimmat keskimääräistä fiksumpia (ainakin kyselytutkimusten mukaan) ja suhtaudumme äänestykseen yleensä asiaankuuluvalla vakavuudella ja harkiten. Listan seuraavien ehtojen kohdalla tilanne on kuitenkin huonompi: Ovatko vaalipuheet ihmisiä varten vain ihmisten manipuloimiseksi? Tiedämmekö, mitä todella haluamme yhteiskunnalta, kun emme useimmat ole esimerkiksi koskaan kunnolla asuneet muuallakaan?

Koska harvat olemme yhteiskunta-asiantuntijoita, tarvitsisimme siis opasta äänestysvalintojen tekemiseen. Sellaisia oppaita ei kuitenkaan löydy. Lehtiartikkelejakaan on vaikea mieltää sellaisiksi, joissa lukijaa todella neuvottaisiin: Lukija, ota nämä asiat huomioon puoluetta ja ehdokasta valitessasi, ettet ajaudu harhaan!

Pikemminkin näyttää siltä, että tiedotusvälineet irtisanoutuvat kaikenlaisesta neuvomisesta vaalikoneita rakennellessaan. Ikäänkuin se, mistä ja miten äänestäjän mielipiteet tulevat, ei olisi lehdistölle kuuluva asia.

Kunhan "äänestäjän kuluttajansuoja" toteutuu. Neljän vuoden päästä sitten katsotaan, pitivätkö ehdokkaat lupauksensa! Se on se pelottava neljäs valtiomahti.

Lehdet ja Faktabaari toki pitävät huolta siitä, ettei äänestäjille puhuta ja lupailla aivan mitä tahansa. Se on arvokasta, mutta sen tekee kuluttajansuojalakikin: ei saa mainostaa ominaisuuksia, joita tuotteella ei ole! Kuluttajansuoja ei silti estä tekemästä typeriä ostopäätöksiä. Kun kyse on hyvinvointivaltion ostamisesta, olemme myyjien armoilla: jokainen mainostaa omaa tuotettaan ja haukkuu toistaan, ja lehdistö sivussa kirjaa tilanteesta yhteenvetoa.

Valistunut ostaja

Tarjonnan kehittyminen edellyttää valistunutta ostajaa. Jos kuluttajalle kelpaa "suikalemarinadi", se on se, mitä kuluttaja saa. Tuottajat kilpailevat silloin sillä, kenen suikaleisiin mahtuu eniten vettä ja kenen mausteet ja tuotemerkki vetoavat parhaiten kuluttajien enemmistöön.

Silloin kaikki tuottajat huutavat kilpaa: Suikalemarinadi on säilytettävä! Suikalemarinadia on puolustettava! Suikalemarinadia on uudistettava, jotta se säilyy kilpailukykyisenä! Suikalemarinadissamme on uusi kermainen maku! Silloin lehdistö laatii lukijoilleen tietovisoja: Mitkä ovat lempimakusi? Testaa, mikä suikalemarinadi sopii sinulle parhaiten! Ja äänestyspäivänä mennään päättämään siitä, mitä suikaleita syödään.

Ostajan opas

Äänestäjä on tämän kevään eduskuntavaaleissa ostamassa hyvinvointivaltiota, josta kaikki pääpuolueet tarjoavat omaa varioitua marinoituaan. Myös suuri enemmistö kansasta on ilmeisesti sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on paras tapa järjestää yhteiskuntaa ja yhteisiä asioita - kunhan sen rahoittaminen vain onnistuisi. Hyvinvointivaltion ajatellaan kaipaavan ehkä tehostamista ja järkeistämistä, mutta mallina se on hyvä.

Tässä kirjoitussarjassa esittelen ostajan oppaan sille, joka on aikeissa kevään eduskuntavaaleissa ostaa itselleen ja meille yhteiseksi hyvinvointivaltion - siis jälleen seuraavat neljä vuotta keskittymistä hyvinvointivaltion pelastamiseen.

Äsken olimme yhtä mieltä siitä, että ennen ostopäätöstä ostajan kannattaa selvittää itselleen tiettyjä asioita ja kiinnittää huomio tiettyihin seikkoihin: Lonksuuko ratti? Miltä huoltokirja näyttää? Vastaako tämä auto/talo sitä, mitä todella tarvitsen ja haluan?

Esittelen 17 eri syytä, jotka voivat saada hyvinvointivaltion näyttämään paremmalta - ja joiden kautta ja vuoksi hyvinvointivaltiota esitellään parempana - kuin se on todellisuudessa.

Rakenne on seuraava:

• Perspektiivivirheet (1-6)
• Korruptio (7)
• Poiminta ja valikointi (8-11)
• Ihmislajin luontaiset taipumukset (12-13)
• Haluttomuus ja kyvyttömyys (14-15)
• Hyvinmikä? (16-17)

Kohdat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja niiden merkittävyys vaihtelee. Muutama kohta on mukana enemmän loogisuuden vuoksi kuin siksi, että ne olisivat erityisen oleellisia. 

Lopuksi on todettava, että koska yhdistelen kirjoituksessa yhteiskuntaa, historiaa, politiikkaa ja ajankohtaisasioita, psykologiaa ja sen sellaisia eri aloja keskenään, en käsittele mitään niistä erityisen hyvin vaan kutakin ikäänkuin sutaisten. En tarkoita kirjoittaa lopullista totuudensanaa enkä ensisijaisesti viihdyttääkään vaan ruokkia ja inspiroida ajattelua. Kirjoitan silti vakavissani, ja jos olen jossain väärässä, otan mielelläni vastaan palautetta, kuten kirjoituksistani muutenkin. Kiitos!