Ostajan opas: Hyvinvointivaltiota ostamassa - osa 2

Sen, joka on ostamassa käytettyä autoa ja tai vanhaa omakotitaloa, on syytä tietää, millaisiin seikkoihin huomio kannattaa kiinnittää ja mitkä asiat selvittää ennen kauppojen tekemistä. Sama pätee hyvinvointivaltion ostamiseen.

Esittelen tässä kirjoitussarjassa 17 eri syytä, jotka voivat saada hyvinvointivaltion (HW) näyttämään paremmalta, ja joiden kautta ja vuoksi HW:ta esitellään parempana, kuin se on todellisuudessa.

Syyt jakautuvat seuraavasti:

• Perspektiivivirheet (1-6)
• Korruptio (7)
• Poiminta ja valikointi (8-11)
• Ihmislajin luontaiset taipumukset (12-13)
• Haluttomuus ja kyvyttömyys (14-15)
• Hyvinmikä? (16-17)

Kirjoituksen kautta haluan samalla avata näkökulmia sen miettimiseen, mitä todella perimmiltään toivoisimme yhteiskunnalta ja valtiolta.


- -

Miksi HW näyttää, ja miten se saadaan näyttämään todellista paremmalta:

Persperktiivivirheet (1-6)

Katsomme maailmaa tietystä paikasta ja tietystä ajanhetkestä käsin. Ulkomaillakin, jos siellä olemme mahdollisesti pidempään asuneet, tarkoitamme yleensä länsimaita. Muuttaminen ajassa on vielä vaikeampaa. Oikeastaan se on mahdollista vain tulemalla vanhaksi ja pysymällä mieleltään virkeänä, ja silloinkin vain suhteellisen lyhyen matkaa. Jos yli 80-vuotiailla on jotain sanottavaa nyky-yhteiskunnasta ja nykyisestä elämänmenosta, sitä voi olla aihetta kuunnella.

Perspektiivivirhe voi liittyä myös vallalla olevien käsitysten ja ajattelutapojen hitausmomenttiin: tieteen löydöt ja maailman muutokset eivät heijastu kulttuuriin suoraan vaan imeytyvät siihen vähitellen sukupolvien vaihtumisen myötä. Ajattelutavat, joiden kautta HW:ta yleensä tarkastellaan, periytyvät kaukaa 1900-luvulta ja jopa sen takaa.

1 Anakronistinen historianluku (presentismi)

eli entisajan olosuhteiden tulkitseminen nykyoloista käsin

Elämä nykyaikana näyttää luksukselta kun sitä vertaa entisaikojen olosuhteisiin. Silti saattaa olla, että liioittelemme kuilua nykyajan erinomaisuuden ja entisaikojen kurjuuden välillä.

Esimerkiksi 1800-luvun maalaiskoti on todella, totta vieköön, kurja paikka elää ja kasvaa, jos sen siirtää 2000-luvun kaupunkiympäristöön. Alkuperäisessä ympäristössään omana aikanaan ei silti välttämättä niinkään. Ihmiset ennenkin välittivät toisistaan ja lapsistaan, mutta toisin kuin Suomessa nykyään, välittäminen ulottui syvälle yhteisön rakenteisiin ja käytänteisiin saakka.

Nyky-yhteiskunta on valjastettu torjumaan onnettomuuksia - entisajan yhteisöt olivat järjestyneet ottamaan niitä vastaan ja elämään niiden kanssa. Se, mikä ennen tarkoitti onnettomuutta, tarkoittaa nykyään katastrofia. Se, mikä nykyään on onnettomuus, oli ennen tavallista elämänkulkua.

Ihmisiä ei syrjäytetty työstä ja osallistumisesta heikkolahjaisuuden tai vamman vuoksi, vaan kaikille riitti tekemistä. Ei ollut kouluja ja kasvatustiedettä, vaan lapset oppivat tehdessään päivät töitä ja askareita läheistensä rinnalla.

Ei ollut kuntosaleja mutta oli ruumiillinen työ. Ei ollut ulkomaanmatkoja, mutta oli ihmeellinen luonto. Kalavälineet olivat huonommat, mutta kalaa oli enemmän. Aikaa oli enemmän.

En tarkoita näillä esimerkeillä romantisoida entisaikoja vaan osoittaa, ettei "elämä ennen" ole sama kuin se, jos meiltä nyt otettaisiin pois kaikki nykyajan vempeleet, valikoimat ja koko HW.

2 Muun maailman olosuhteiden tulkitseminen omista oloista käsin

Tämä ajatteluvirhe on rinnasteinen edelliselle kohdalle: elämä muualla on kurjaa, jos sen sijoittaa sellaisenaan suomalaisiin oloihin ja täkäläisiin tapoihin. Se, miten suomalaiset olot ja HW pärjäävät muiden rinnalla, selviää vain tarkastelemalla muita yhteiskuntia sisältäpäin ja niiden ehdoilla. Jos ei ole itse asunut vuosia muualla, käsitystä olisi rakennettava muuta kautta.

HW toisin sanoen saa usein lisäpisteitä jo vain siksi, että tavat muualla ja se, mihin niillä pyritään, ovat täkäläisin silmin joskus outoja ja vaikeasti käsitettäviä.

3 "Kotimainen elintarvike"

eli suomalainen on oletusarvoisesti paras

Monilla on tapana pitää kotimaista tuotetta oletusarvoisesti ulkomaista parempana silloinkin, kun käsityksen tueksi ei ole mitään vertailu- tai kokemustietoa - ja varsinkin silloin. Ja kotimainen tuote isänmaallisimmasta päästä on tietenkin suomalainen HW.

Suomessahan on puhtaimmat vedet, maukkaimmat vihannekset ja fiksuimmin ja oikeudenmukaisimmin järjestetty yhteiskunta.

Siinä, miten ostamme kotimaisen HW:n, on jotain samaa sen kanssa, miten ostamme kotimaisia vihanneksia ja miten ostimme kotimaisia puhelimia. Miten onnekasta elää Suomessa ja tietää, mikä on paras!

4 Entisajan olosuhteissa ja olosuhteisiin luodut teoriat, välineet, mittasuureet ja mittarit

Ennen kuin vesi katoaa ympäriltä, kalan huolina ovat ruuan riittävyys, isompien kalojen uhka ja kutemaan pääsy. Sitten yht'äkkiä polttavimmaksi tarpeeksi tulee päästä takaisin sinne, mitä se ei ennen ymmärtänyt olevaksikaan: veteen.

Tilanteemme nykyajassa on hieman samankaltainen: monia niistä ongelmista, joiden kanssa yhteiskunta nykyään kamppailee, ei ennen ymmärretty ilmiöinä oleviksikaan. Asiat tapahtuivat itsekseen: kun oli ruokaa, kaikkia halutti syödä, kun sai tavaraa, siitä tuli iloiseksi, kun ei ollut työtä, osattiin levätä; lapset leikkivät, aikuiset määräsivät, jokaisella oli paikkansa, elämällä oli tarkoitusta ja sisältöä, tiedettiin, mikä on oikein ja väärin. Sellainen kaikki oli itsestään selvää.

Niinpä emme aina oikein tiedä, miten puhua nyky-yhteiskunnan ongelmista ja miten niihin pitäisi suhtautua. Lääketiede on tuottanut ongelmille omat nimityksensä ja puhetapansa, mutta todellinen kieli - se, jolla puhutaan ihmisten asioista ihmisten kesken - on yhä muotoutumatta.

Teoriat ja mittasuureet, joilla HW:n onnistumista arvioidaan, periytyvät ajalta, jolloin kärsittiin vilua, nälkää, aineellista puutetta ja sortoa, ja kuoltiin nuorina. Niiden mukaan edistystä tapahtuu, kun alle 1-vuotiaiden kuolleisuus painetaan alas, kun valikoima ruokakaupassa laajenee tai kun poikia ja miehiä syrjitään.

En tarkoita vähätellä ihmiskohtaloita, joita mahtuu paljon promilleihinkin, enkä syrjintää mihinkään suuntaan. Silti on selvää, että nykyajan haasteet ovat aivan muualla. Se ympäristö, jossa elämme, on muuttunut kaikilla ulottuvuuksilla aivan toisenlaiseksi ja kaipaa uudenlaisia teorioita ja mittareita. Koukku huulessa ja happi loppuu - eivät teoreetikot sata vuotta sitten osanneet kuvitella sellaista.

Jostain syystä ihmiset eivät kelpaa töihin tai eivät jaksa olla siellä, hajoittavat perheensä, eristäytyvät nettiin tai muuten, ovat julmia, piittaamattomia, kärsivät masennusta ja tappavat itsensä. Nämä ovat samoja ihmisiä, joiden henki on pelastettu ensimmäisen kerran jo synnytyslaitoksella, jotka ovat käyneet peruskoulun, ja joilla on ruokaa ja tavaraa yleensä enemmän kuin kylliksi.

Surullinen tosiasia on, ettei HW:lla ole teorioita, mittareita eikä keinoja sellaisen pahoinvoinnin ymmärtämiseen ja torjumiseen. Vieläpä se pahoinvointi jollain tavalla näyttää HW:n itsensä tuottamalta. "Tarvitsemme lisää rahaa sille, sille ja sille" - yksi HW:n mantroista (jäljempänä tulee pari lisää) - ei ole teoria eikä rakenne. Ei yhteiskunnan niin kuulu toimia.

5 Muun maailman olosuhteissa ja olosuhteisiin luodut teoriat, välineet, mittasuureet ja mittarit

Suomi on kulttuurisesti, olosuhteiltaan ja väestöllisesti aika omanlaisensa paikka; pieni, erikoinen maa. Teoriat, keinot ja mittarit, joita käytämme, ovat kuitenkin usein tuontitavaraa.

Se, mikä muualla on huonosti, on Suomessa yleensä vähän paremmin. Se, mikä Suomessa on huonosti, on muualla yleensä vähän paremmin. Ilmiö johtuu yksinkertaisesti maailman moninaisuudesta: jossain kärsitään lämmöstä, toisaalla kylmästä.

Teoriat ja mittarit hyvinvoinnin kehittämiseksi laaditaan sen mukaan, millaisia asioita missäkin halutaan kehittää. Silloin todennäköisyysmatematiikka on meidän puolellamme: muualla kehitetyin mittarein asiat ovat täällä yleensä paremmin.

Vastaavasti, jos teoriat ja mittarit kehitettäisiin sen mukaan, millaiset asiat ovat maailmalla yleensä erinomaisesti, pärjäisimme usein huonosti. Se on todennäköisyysmatematiikkaa.

Ne mittarit, joita kansainvälisesti rakennellaan, eivät toisin sanoen ole aivan samanlaisia kuin ne, joita me rakentaisimme oman yhteiskuntamme kehittämiseksi, JOS tekisimme sen omista lähtökohdistamme. Ja se on iso jos.

Case peruskoulu. Jos mitataan peruskoulun onnistumista, eikö lähtökohtaisesti pitäisi tutkia niiden hienojen ihanteiden ja tavoitteiden toteutumista, jotka on julkisesti asetettu peruskoulun opetussuunnitelmassa? 

Toinen mahdollinen lähtökohta olisi arvioida peruskoulun onnistumista kriteerein, jotka asettaisi jokin opetushallituksesta riippumaton kokoonpano eri alojen ihmisiä. Silloin saatettaisiin kysyä esimerkiksi sitä, miten peruskoulu tuottaa kansainvälisen tason vaikuttajia, keskustelijoita ja uusia uria aukovia tutkijoita? Miten peruskoulu tuottaa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita yhteisiin asioihin osallistumisesta, itsen kehittämisestä tai ylipäätään oppimisesta?

Mutta ei tarvitse, kun olemme niin hyviä.

Se, että kansainvälisillä mittareilla on taipumus korostaa pienen, erikoisen maan hyviä puolia ja piilotella huonoja, on matemaattinen vääristymä, josta HW:n suunnittelijat mielellään ottavat kunnian itselleen ja edustamalleen systeemille.

Sama todennäköisyyksistä johtuva ilmiö pätee muuten aika-akselillakin: ihmisillä, joilla menee nyt huonommin kuin ennen, menee yleensä jonkin ajan kuluttua taas paremmin. Ilmiö pönkittää esimerkiksi ihmisten uskoa erilaisiin hoitoihin ja "hoitoihin" ja erilaisten hoitajien ja "hoitajien" uskoa omiin kykyihinsä.

Luoja meitä emeritus-homeopaateilta varjelkoon!

6 Entisajan käsityksistä johdetut teoriat, käytännöt ja toiminnot

Kohdissa 4-5 oli kyse siitä, miten olosuhteiden muuttuminen tekee ennen oleellisista teorioista ja mittareista epäoleellisia. Tässä kohdassa (6) aiheena on tietämyksen muuttuminen.

Sadassa vuodessa olemme ehtineet oppia monenlaista vanhaa uusiksi ja monenlaista kokonaan uutta. Käsityksemme ihmisistä yksilöinä, ihmisistä yhteisöinä, yhteiskunnista ja valtioista ovat muuttuneet toisaalta tieteellisen ja kokeellisen tutkimuksen kautta ja toisaalta sen kokemustiedon kautta, jota historia lakkaamatta kasaa käyttöömme. Kymmenien tosimaailman kokeilujen ja miljoonien murhattujen jälkeen tiedämme esimerkiksi sen, ettei kommunismia kannata yrittää.

Lisäksi kaikenlainen tekniikka on parantunut huimasti sadan vuoden aikana ja paranee kaiken aikaa, jolloin luonnollisesti myös käsityksemme siitä, millaisia asioita on mahdollista toteuttaa teknisesti tai suorastaan ulkoistaa erilaisille koneille ja ohjelmistoille, on muuttunut totaalisesti.

Erot entisiin käsityksiin ovat suuria vielä siksikin, että käsitykset olivat ennen niin voimakkaasti ideologian ja vallitsevien tuulten sanelemia (samaa on tietysti varottava nykytotuuksiinkin vedotessa): Puoli vuosituhatta sitten tähtitieteilijät halusivat uskoa taivaankappaleiden kiertoradat ympyröiksi, koska Jumalan luoman maailman täytyi olla täydellinen. Viime vuosisadalla haluttiin uskoa ihmiset keskenään samanlaisiksi ja helposti muokattaviksi, koska niin maailma olisi insinööriesteettisesti kauniimpi ja yhteiskunnan saisi helpommin muottiin ja liukuhihnalle.

Toisaalta tiedämme nykyään, että ihmisessä on myös potentiaalia enempään ja monenlaisempaan kuin ajateltiin. Opimme eri tavalla kuin ajateltiin. Motivoidumme eri tavalla kuin ajateltiin. Kulttuuri ja ympäristö vaikuttavat meihin eri tavalla kuin ajateltiin.

Sosiologisen tutkimuksen tabuista ja historiallisesta taakasta, joita erityisesti vasemmisto vieläkin kantaa mukanaan, ovat kirjoittaneet esimerkiksi psykologit Steven Pinker ja Jonathan Haidt.

Ongelma on silloin tämä: ne teoriat ja käytännön ratkaisut, joista ja joiden varaan HW on rakennettu, perustuvat väärille oletuksille, jotka koskevat kaikkea ihmisen ja valtion välillä. Ja sitä kaikkea on paljon. Nykytiedolla se yhteiskunta, jota lähtisimme rakentamaan, olisi aivan toisenlainen yhteiskunta kuin se, johon olemme vuosisadan takaisilla - ja joissakin loukoissa edelleen vallitsevilla - käsityksillä päätyneet.

Myös yritysmaailma on tuottanut paljon hyvää kokemustietoa ja ymmärrystä siitä, miten systeemit kukoistavat tai tukehtuvat ja miten ihmiset motivoituvat, kasvavat ja saavat asioita aikaan. Siitäkin vain vähän (jos mitään?) on siirtynyt HW:n toimintoihin ja rakenteisiin. Ei siirry, koska ne oletukset, joille HW on rakennettu, ovat ontologisesti yhteensopimattomia niiden oivallusten ja sen ymmärryksen kanssa, joita reaalimaailma tuottaa.

Kyse ei ole siis rännien puhdistamisesta, seinistä eikä lattiastakaan, vaan siitä perustasta, jolle koko talo on pystytetty: sellaista ihmistä, jollaisen varaan ja jollaista varten HW on rakennettu, ei ole.

Monessa paikassa yritetään uudistaa ja kehittää HW:ta paremmaksi. Ilman perustuksiin menemistä se saattaa olla kuitenkin vain itsen huijaamista. Niin kauan kuin perustus on sama, vain kantamattomien seinien paikkaa voi vaihtaa. Aikaansaavalta näyttävä puuha voi ollakin vain möbleerausta.


Päivitetty 13.4. klo 18