Ostajan opas: Hyvinvointivaltiota ostamassa - osa 3

Miksi hyvinvointivaltio (HW) näyttää ja miten se saadaan näyttämään todellisuutta paremmalta.

Selitys 7/17: Korruptio

(jatkoa kirjoitussarjalle, ks. edelliset osat 1, 2.)

Mitä tekemistä korruptiolla ja HW:lla on keskenään? Suomihan on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista! Toiseksi, jos jotain "korruptiota" olisikin, niin miten se voisi lisätä HW:n suosiota - eikö vaikutus olisi juuri päinvastainen?

Sitä, mille ei ole sanoja, on vaikea nähdäkin. Yritän tällä kirjoituksella antaa sanat, joilla puhua HW:n korruptiosta. Kaikki korruptio on määritelmällisesti vallan väärinkäyttöä, mutta väärinkäytön syyt ja tavoitteet vaihtelevat.

Esittelen kirjoituksessa kolme korruption lajia, jotka ovat 1) setelikorruptio (need corruption), 2) eliittikorruptio (greed corruption) ja 3) hyvekorruptio (virtue corruption). Näistä lajeista kolmas, hyvekorruptio, on sitä, joka viihtyy suomalaisen HW:n koneistoissa.

Setelikorruptio ja eliittikorruptio

Korruptio rinnastetaan usein lahjontaan. Mielikuvissa näemme viranomaisen ottamassa vastaan ruskeaa rahakuorta. Sen vastineeksi hän suostuu joko toimimaan tavalla, johon virka häntä joka tapauksessa velvoittaisi, tai velvollisuuksiensa vastaisesti suosimaan jotain asiaa tai katsomaan sitä sormiensa läpi.

Tämä on sitä setelikorruptiota, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä talouskehityksen esteistä maailmanlaajuisesti, jota vastaan valtionpäät julistavat sotia, ja jota vastaan Transparency International perustettiin taistelemaan 1990-luvulla. Se on helppo määritellä, määritellä vääräksi ja osoittaa oikeudessa laittomaksi.

Eliitin korruptio on toisenlaista: Se on yleensä muodollisesti jotenkin laillista tai sinnepäin, toisinaan puolijulkistakin, ja se harvoin tarkoittaa kahdenvälistä rahan ja palveluksen vaihtamista suoraan toisiinsa. Kuten Janine Wedel kirjoittaa tässä FP:n artikkelissa, maailman murros viime vuosikymmeninä - "yksityistäminen, sääntelyn purkaminen, kylmän sodan loppuminen ja digitaaliajan alku" - on avannut sille aivan uusia mahdollisuuksia ja vienyt sen laadultaan ja mittakaavaltaan aivan uudenlaiselle tasolle.

Varsinkin köyhimmissä maissa setelikorruptiota harjoitetaan usein tarpeeseen (need), kun taas eliittikorruptiota harjoitetaan vallan- ja rahanahneudesta (greed). Wedel vertaa need- ja greed -korruptiota keskenään:

The low-level functionary in a non-Western country is disparaged or even punished for taking bribes that feed his family. Meanwhile, prestige-cloaked practitioners of the new corruption whose undisclosed roles and influence help shape policy and whose actions have a far greater impact on our health, habitat, and pocketbooks, get a pass.

MITÄ ON HYVEKORRUPTIO?

En tässä kirjoituksessa arvioi seteli- ja eliittikorruption roolia HW:ssa, vaan keskityn hyvekorruptioon.

Hyvekorruptio on toimivallan väärinkäyttöä, josta emme saa maksua rahana, palveluksena tai valtana vaan seuraavanlaisena kokemuksena: Sen ansiosta, mitä teen, hyvä voittaa ja paha saa palkkansa; oikeus toteutuu ja olen hyvä ihminen.

Sehän on sitä, mitä ihmiset hakevat vapaa-ajallaan videopeleistä ja elokuvistakin. Samaa haemme muuallakin elämässä ja oman työmme kautta.

Korruptiota on totuttu tarkastelemaan taloustieteen kautta ja lahjontana, jossa tekijää motivoi lahjuksesta saatava "yksityinen etu". 1900-luvun taloustieteessä ihminen oli homo economicus eli sellainen toimija, joka pyrkii kaikissa tilanteissa rationaalisesti maksimoimaan henkilökohtaisen etunsa. Sen ihmiskuvan mukaan korruptiokin on aina henkilökohtaisen edun tavoittelua.

Ihminen ei kuitenkaan ole sellainen, ja varsinkin kun siirrymme tarkastelemaan korruptiota talousyhteyksien ja lahjonnan ulkopuolelle, meidän on samalla laajennettava korruption määritelmään sisältyvää ihmiskuvaa.

Tarkastellaan seuraavaa esimerkkiä: 

ESIMERKKI JULKISEN PALVELUN KORRUPTIOSTA

Tilanne 1a:

Kuvitellaan aluksi tilanne, jossa yksityinen hoitolaitos A neuvoo ja ohjaa asiakkaansa aina tiettyyn terveyspalveluja tarjoavaan laitokseen C. Tarjolla olisi muitakin muitakin vastaavia palveluja, mutta näiden olemassaolosta A ei edes kerro asiakkaalle.

                   B
A === ==> C
                   D
                   e

Asiakkaiden tietämättä hoitolaitos A tai sen työntekijät suoraan saavat terveyspalvelu C:ltä rahallisen korvauksen jokaisesta ohjatusta asiakkasta. Täyttäisikö tällainen tilanne korruption tunnusmerkit?

Asiakkaan näkökulmasta tilanne on ainakin hyvän hoidon periaatteiden vastainen: niihin periaatteisiin kuuluu, että potilas/asiakas saa tehdä itse tietoisesti omaa hoitoaan koskevat valinnat. Kuten Valviran lakimies oheisessa uutisessa toteaa, asiakkaille on kerrottava eri vaihtoehdoista. Jos tietoa tarjotaan valikoiden, kyse ei silloin ole asiakkaan valinnasta vaan asiakkaan manipuloimisesta toimimaan tietyllä tavalla.

Toiminnan seurauksena voi olla myös se, etteivät B ja D pärjää markkinoilla ja tippuvat sieltä pois eikä e:llä, joka yrittää markkinoille, ole mahdollisuutta päästä sinne. Jos yritysten A ja C omistus on samoissa käsissä, se kuitenkin sopii A:lle mainiosti.

Silloin kyse on jo korruptiosta kahden systeemin tasolla: ensin vallan väärinkäytöstä suhteessa asiakkaaseen, ja toiseksi määräävän markkina-aseman väärinkäyttämisestä ("vää­rin­käyt­tö voi esi­mer­kik­si ol­la se­kä hin­ta­ruu­vin so­vel­ta­mis­ta, lii­ke­suh­tees­ta kiel­täy­ty­mis­tä et­tä syr­jin­tää"). 

Arvelen useimpien lukijoiden pitävän tilannetta sietemättömänä ja selvästi korruptoituneena. Jos tilanne pystyttäisiin osoittamaan oikeudessa, A määrättäisiin maksamaan korvauksia yrityksille B, D ja e.

Tilanne 1b:

Pidetään tilanne samana, mutta nimetään A ja C kunnan palveluiksi. A olkoon esimerkiksi kunnan koulu tai päiväkoti, ja C kunnan perheneuvola.

                   B
A === ==> C
                   D
                   e

Tilanne on nyt täsmälleen sama kuin edellisessäkin esimerkissä, jonka totesimme kaksinkertaisesti korruptoituneeksi: Asiantuntija palvelussa A, esimerkiksi lasta tavannut koulupsykologi, suosittelee ja ohjaa asiakkaat jonottamaan palvelua C kertomatta näille, että tarjolla on muitakin vastaavia palveluja. Mikään laki ei määrää perheneuvolatoimintaa tai lapsiperheiden auttamista ylipäätään kuntien yksinoikeudeksi.
 

Syynä yhden palvelun suosimiseen ei tällä kertaa kuitenkaan ole rahallinen korvaus vaan hyvellisyys: asiantuntija saa palkkion saadessaan toteuttaa omaa oikeamielisyyttään.

• Palvelun A työntekijät ajattelevat, että yksityiset palvelut ovat pahoja ja että on meidän hyvien ihmisten velvollisuus torjua sellaisten yleistymistä. Kaikki äänestävät vaaleissa puolueita, jotka vastustavat palvelujen yksityistymistä.
• Työntekijät palveluissa A ja C kokevat myös keskinäistä yhteenkuuluvuutta kuuluessaan samaan Helsingin kaupungin organisaatioon ja jakaessaan saman kuntatyöntekijän identiteetin. Oman ryhmän ja oman identiteetin puolustaminen kuuluvat ihmisen kaikkein voimakkaimpiin eettisiin vaistoihin: ne ovat itsestäänselviä hyveitä.
• Kuntatyöntekijän näkökulmasta se, että valinta kuuluisi asiakkaalle tai että vaihtoehtoja ylipäätään olisi enemmän kuin yksi, voi olla vierasta. Sellaisena se on myös epätoivottavaa: sehän vaatisi muutosta ajattelu- ja toimintatavoissa. Muutos on pahasta - entisen säilyttäminen ja vallitsevien hierarkioiden varjelu ovat hyveitä.

Ainut ero tilanteiden 1a ja 1b välillä on siis se maksuväline, jolla työntekijä motivoidaan vallan väärinkäyttöön.

Se, että kyse on yhden tietyn kaupungin virastoista, ei tarkoita, että korruptiosta pitäisi puhua eufemismein kuten "byrokratia", "jäykkyys", "vanhakantaisuus", "asenteellisuus" tai "muutoksen hitaus". Korruptio on korruptiota siitä riippumatta, motivoiko vallan väärinkäyttöön puute, ahneus vai hyveellisyys.

IHMISEN HYVEELLISYYS

Kaksi lausetta selittää paljon ihmisestä:

1) Ihminen ei ole hyvä vaan hyveellinen.
2) Ihminen ei ole rationaalinen vaan rationalisoiva.

Moraalinen ajattelu ei ole kehittynyt totuuden löytämiseksi vaan erilaisten agendojemme ajamiseksi: oikeuttamaan toimiamme ja puolustamaan sitä ryhmää, johon kulloinkin kuulumme.

Ihmisen oikeamielisyys tarkoittaa ensin sitä, että (A) haluamme nähdä asioiden tapahtuvan oikein ja vaikuttaa oikeuden toteutumiseen, vaikka se olisi vastoin henkilökohtaista etuammekin. Toiseksi se tarkoittaa sitä, että (B) meidän on vaikea toimia tavoilla, jotka tiedämme vääriksi.

B: Varaskin haluaa muodostaa mielessään oikeutuksen teolleen: ehkä työnantaja on ahne ja kitsas paskiainen, jolta ottaminen on ihan oikein. Olemme jopa lukeneet, miten väkivallantekijät ja hyväksikäyttäjät perustelevat tekojaan tai ovat luoneet niiden oikeuttamiseksi suoranaisia oppeja.

Miten paljon helpompi on sitten keksiä oikeutuksia sellaiselle vallan väärinkäytölle, joka tuottaa itselle urakehitystä, rahaa ja valtaa, ja joka vain vähän poikkeaa siitä, mikä on muutenkin tapana talossa: en toki raivaa ja nuoleskele tietäni johtoon vallan- ja paistattelunhalusta vaan voidakseni tehdä hyvää.

A: Ihmisen epäitsekkyys taas liittyy ennen kaikkea moraalisiin intuitioihimme, jotka ovat auttaneet meitä toimimaan järjestyneesti ja tehokkaasti jo aikana ennen lakikirjoja ja poliisia. Edes powerpoint-kaavioiden ja sähköisen suoriteseurannan keksiminen eivät ole onnistuneet hävittämään niitä. Joku omistaa elämäänsä tai elämänsä uskonnolle, toinen uskonnottomuudelle, kolmas politiikalle, neljäs eläinsuojelulle, viides köyhille, ja niin edespäin. Tärkeimpänä vaikuttimena harvoin on raha, valta tai seksi - ainakaan aluksi, vaikka useammin kyllä lopuksi.

Ihminen on itsekäs ja ahneuteen taipuvainen, mutta olemme myös epäitsekkäitä ja epärationaalisia. Siksi korruption ehdoksi ei voi määritellä henkilökohtaisen edun tavoittelua. Ihminen ei ole homo economicus.

Tarpeen ja ahneuden lisäksi se, mikä saa ihmisen käyttämään väärin toimivaltaansa, on hänen oma hyvyytensä, tai tarkemmin oma hyveytensä.

KORRUPTIOKULTTUURI

Täysin yksittäisinä ja irrallisina esiintyvät väärinkäytökset eivät kuitenkaan ole korruptiota: varkaus on varkautta, laiskuus on laiskuutta, kierous kieroutta, ja niin edelleen. Erehdykset, tietämättömyys ja tyhmyys eivät nekään ole vallan väärinkäyttöä vaan osaamattomuutta ja opettelua.

Korruptiosta on kyse silloin, kun jokin yhteinen tekijä ohjaa ja kannustaa vallankäyttäjiä tietynlaisiin väärinkäytöksiin.

Korruptio liittyy kulttuuriin ja ympäristöön, joka suosii tietynlaisia ajattelu- ja toimintatapoja: Rahaa on helppo pyytää ja vaikea olla antamatta maissa tai palveluissa, joissa niin on tapana. Eliitti, joka järjestelee toisilleen rahaa ja valtaa, ja poliitikoilleen ääniä ja mukavuuksia, tekee niin kuin tavaksi on piireissä tullut. Sama pätee siihen korruptioon, joka nousee ihmisen hyveellisyydestä ja oikeamielisyydestä. Kun työnsä avoimina ja intoa täynnä aloittavat virkamiehet vähitellen oppivat "talon tavoille", kyse on tietynlaisen kulttuurin omaksumisesta. Siinä mitassa, kuin kulttuuri ja ympäristö ohjaavat virkamiestä käyttämään toimivaltaansa väärin, kyse on niiden korruptoituneisuudesta.

BYROKRATISOITUMINEN JA KORRUPTOITUMINEN

Tehokkaan ja kehittyvän organisaation luominen on vaikeaa, kun se on muodostettava omia agendojaan ajavista ja varjelevista ihmisistä. Toisenlaisiakaan ihmisiä ei valitettavasti ole saatavilla. Olemme kaikki hieman kierosta puusta veistettyjä. Seurauksena siitä, että supersosiaalisina olentoina olemme taitavia lyömään intressimme yhteen ja että ne yhteisessä organisaatiossa kokoontuvat yhteen melkeinpä itsestään - aina kun ne vain ovat yhteen sovitettavissa - on organisaatioiden universaali taipumus ryhtyä palvelemaan itseään itsensä vuoksi ja paisua paisumistaan.

Se, mitä systeemien tasolla kutsutaan byrokratisoitumiseksi, on yksittäisten ihmisten tasolla korruptiota.

EVA julkaisi viime vuonna Matti Wibergin mainion ja hieman provokatiivisen (sopii mainiosti siis tähänkin) pamfletin Julkea sektori, jossa tarkastellaan oman asemansa pönkittämiseen ja budjettinsa kasvattamiseen keskittyvää byrokratiaa. Wibergin mukaan Julkisen valinnan teorian (public choice theory) tutkimustulokset osoittivat jo viimeistään 1960-luvulla...
 

"...byrokraattien olevan samanlaisia etujensa maksimoijia kuin kaikki muutkin yhteiskunnalliset toimijat. Ei byrokraatteja niinkään innoita kansalaisten etujen maksimointi, vaan omien etujensa mahdollisimman tehokas ja tuloksekas edistäminen. Julkiseen sektoriin työllistetyt eivät ole erilaisia, vaan samanlaisia."

Organisaatiot eivät byrokratisoidu itsestään, vaan ihmiset tekevät sen. Luulen Wibergin kuitenkin olevan väärässä siinä, että byrokraatit yleensä tietoisesti ajaisivat omia etujaan. Ennemmin kyse on sellaisten hyveiden ajamisesta ja sellaisten asioiden tekemisestä hyveiksi, jotka samalla "sattumoisin" ajavat omia etuja. Toiseksi Wiberg tarkastelee byrokratisoitumista erityisesti johdon näkökulmasta. Johdolla on vastuu, mutta ei alempikaan organisaatio ei ole siitä vapaa.

Virkamieskulttuuri on sakeanaan hyveitä, jotka uusienkin byrokraattien on omaksuttava sopeutuakseen ja pärjätäkseen. Toki samaan kulttuuriin kuuluu myös paljon hyödyllistä ns. hiljaista tietoa, joka auttaa tekemään viisaita päätöksiä ja toimimaan laadukkaasti. Korruptio on samanlaista "hiljaista tietoa" siitä, miten kuuluu ja miten voi tehdä. Niiden hiljaisten erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa.

Kyse ei siis ole setelikorruptiosta eikä eliittikorruptiosta vaan hyvekorruptiosta. Se, mikä näyttää, tuntuu ja maistuu hyveeltä ja moraaliselta, voi olla toimivallan väärinkäyttöä ja kokonaisedun vastaista.

KORRUPTIO SAIRASTUTTAA

Korruptio on kulttuuria, joka ohjaa ja painostaa ajattelemaan hyveistä tietyillä tavoin: se, mikä ennen oli väärin, on nyt hyve ja toisinpäin. Sopeutuminen sellaiseen kulttuuriin ei tee hyvää sielulle, mutta ei tee sopeutumattomuuskaan. Ihmiset eivät suotta pakene maihin, joita sanotaan vapaiksi, eivätkä ihmiset suotta hakeudu töihin yksityiselle sektorille tai ryhdy yrittäjiksi.

Korruptiota tarkastellaan yleensä sen tuottamien taloudellisten tappioiden ja demokratiavajeen kautta. Suurin korruption tuottama ongelma voi kuitenkin olla sen tuottama ja ympärilleen levittämä moraalivaje. Korruption vaikutukset eivät rajaudu virastoihin ja virastoaikoihin.

PUUTTUVA LENKKI

Ongelmana on vielä  byrokratisoitumisen ja korruption liittäminen toisiinsa: jossain varmasti nähdään, ettei tämä tällainen meininki aja systeemille asetettuja tavoitteita!?

Ilmiö jakautuu kolmelle tasolle seuraavasti:

Ylimpänä on rakenteiden taso, jolla on taipumus paisua ja kangistua. Tämä on sitä byrokratiaa, jota kovasti haluttaisiin karsia HW:n tehostamiseksi. Alimpana on ihmisten toimijuuden ja sitä ohjaavan kulttuurin taso, jolla on taipumus korruptoitua.

Näiden välille tarvitaan jotain, jolla perustellaan byrokratian kasvattamista ja saadaan se näyttämään ulospäin hyvältä. Samalla on tuotettava sitä valuuttaa, joilla virkamiehet ja muut lahjotut läpi yhteiskunnan määrittelevät hyveellisyyttään. Kyse on teologiasta, ja HW:n tapauksessa sen voi nimetähyvinvointiteologiaksi.
 

• RAKENTEET: byrokratia
• TEOLOGIA: kieli, tutkimus, politiikka, asiantuntemus
• IHMISET: korruptio, toimintakulttuuri

Hyvinvointiteologia tarkoittaa kaikkineen niitä oppeja ja niitä tutkimuksessa ja politiikassa käytettyjä ja kansalaisille opetettuja puhetapoja, joilla byrokraattien erilaiset tavoitteet institutionalisoidaan ja joilla niistä tehdään hyväksyttäviä ja tärkeitä koko kansalle.

Nämä kolme tasoa ja niiden yhteenkietoutuminen myös selittävät, miksi HW:n tehostaminen noin vain rakenteita purkamalla on niin vaikeaa.

Kun puhutaan HW:sta, puhutaan jostain - kukaan ei oikein tiedä, mistä. Mutta se on varmaa, että sitä pyörittämään tarvitaan raskasta suunnittelua, raskasta säätämistä ja raskas julkinen sektori.

Se ainakin tiedetään, se on varmaa.